mun kipukynnys on taivaan korkuinen, ja siitä sinä ansaitset suuren kiitoksen

Joskus on pakko päättää olla vahva. Kun jokaisesta vastoinkäymisestä selviää askel kerrallaan niin kohta huomaa, että aurinko paistaa aina vaan valoisammin. Jokaisessa päivässä on jotain positiivista, jonka voi löytää vaan ympärilleen katsomalla. Onnellisuus koostuu juuri niistä kaikkein pienimmistä asioista, joita ei aina edes huomaa. Jos mä vaikka vaan ajattelen mun ystäviä ja sitä miten suunnatonta tukea mä niiltä saan kaikkeen mitä mun elämässä tapahtuu, niin hymy nousee väkisinki huulille. Täyttä rakkautta!



Ja jos joskus tuntuu, ettei mikään auta murheisiin ni kokeilkaa rikkoa jotain! Ite hakkasin pari päivää sitten turhan paljon muistoja mieleen tuovan hedelmäsäilykepurkin vasaralla hajalle. Ja hukutin sen. Helpotti ihan älyttömästi. 

Sb vastaisku ja pari muuta

Moikka! 

Mä rysäytin eilen illalla taas takaisin arkeen ja kotimaisemiin aivan mahtavan viikonlopun jälkeen. Viikonloppu kului tälläkertaa siis Alavudella ja Tampereella. Opiston säbäjoukkueen (Sb vastaiskun) kanssa lähdettiin taistelemaan aiempia ikäluokkia vastaan Alavudella järjestetyssä turnauksessa. Voitokkaasti pelattiin itsemme turnauksen neljänsiksi kaikista neljästä osallistujasta. Mut sehän ei menoa haitannut! Oli ihan mahtava fiilis päästä taas pelaamaan oikeen kunnolla, ja peli kulki hienosti vaikka niitä voittoja ei nyt tullutkaan. Innolla odotan seuraavan vuoden pelejä! Vietettiin samalla viikonloppua Eerolla missä oli mun lisäks Aino Elli Tomppa Timppa Severi ja Joona. Meillä oli tosi kivaa ja oli rentouttavaa irtoutuu viikonlopun ajaks tutuista kuvioista. Sunnuntaina mä sit lähdin moikkaamaan Saagaa päiväks Tampereelle. Istuttiin mäkkärissä ja kahvilassa ja ampiaispiknikillä ja rupateltiin mukavia. Otettiin myös muutama sata selfietä ja juteltiin kivoille randomeille! 

Oikeesti tän viikonlopun aikana huomasin miten mukavia ihmisiä on olemassa! Sain kokee monta pientä hetkeä ja kohtaamista ihan tuntemattomien kanssa ja tulin aina tosi hyvälle mielelle. Ihan tavallinen keskustelu ulkomaalaisen miehen kanssa Espoon keskuksessa, junassa oleva mies, joka nosti mun matkalaukun ja piti mulle ovea auki, nainen joka toi mulle mun matkalaukun kun jätin sen vahingossa ulos junaan hypätessä. Kaikkea pientä mutta niin ilahduttavaa! Siispä mäkin eilen halusin junassa tehä päivän hyvän työn. Mua vastapäätä istui nuori nainen, jonka mikään kortti ei kelvannutkaan lipunmyyjälle ja hänellä ei ollut käteistä. Lipunmyyjä kohteli mun mielestä naista tosi töykeästi ja sit tän naisen olis pitänyt hypätä seuraavalla asemalla pois ja mennä nostamaan rahaa junalippuun. Mä sit tarjouduin ostamaan naiselle lipun mun matkakortilla ja tää nainen oli niin kiitollisen näkönen että pelasti sillä hymyllä mun loppupäivän. Tuli todellakin hyvä mieli ku teki kerranki jotain hyvää toisen eteen :) 

Nyt mä lähden tallille ja annan teidän nauttia näistä viikonlopun kuvista!